Kiirastulen kerubi

Taas etsii, mutta mitä hän löytää

miljardien kasvojen välistä vaeltaa hän

yhä rankemmin yrittää löytää vanhan ystävän

Etsii minut löytääkseen valheet korvissaan,

etsii minut nähdäkseen viimein kourissaan



Valheet päässään hakkaa,

koskaan ei hän lakkaa

julma katse silmissään

etsimistääni



Etsii tappaakseen,

ei katso taakseen

hän tietää rankaisun

hymyn huulilleen saa vaisun



Ehkä ulkona odottaa

mua autossaan?

Hänen vuokseen paeta saan,

aina uudestaan



Pelko kuristaa kurkussani,

aika pidentää askeleitani

liukas valheilla öljytty tie

yhä lujempaa helvettiin vie



Hän etsii minut pikkuhiljaa,

kuin kostaja helvetistä

Puhumalla ei asioita selvittää

voi enää vaikka

kaivautuisin maahan

tai piiloutuisin komeroon,

sukeltaisin merenpohjaan

tai aurinkoon



Perässäni kulkee,

pakotieni sulkee,

tuomioni täytäntöönpanon

aika kohta on



Ristin veistänyt hän on,

puuttuu kruunu vaan

valehtelijoiden kuninkaan

päähän, painaa sen aikanaan



Läpi hiljaisuuden

askeleensa kuulen

Pitkä matkani helvettiin

päättyy kohta, luulen niin



Pelko kuristaa kurkussani,

aika pidentää askeleitani

liukas valheilla öljytty tie

yhä lujempaa helvettiin vie