Murheellisten laulujen maa

Syyttömänä syntymään sattui hän

tähän maahan pohjoiseen ja kylmään,

jossa jo esi-isät juovuksissa tottakai

hakkasivat vaimot, lapset jos ne kiinni sai



Perinteisen miehen kohtalon

halus' välttää poika tuo

En koskaan osta kirvestä,

enkä koskaan viinaa juo

muuten juon talon



Lumihanki kutsuu perhettä talvisin,

vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isin

Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa,

hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa



Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin

ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin

Kohti laukkaa viinakauppaa



Se miehen epätoivoon ajaa,

kun halla viljaa korjaa

Keskeltä kylmän mullan hiljaa

kylmä silmä tuijottaa

kun kirves kohoaa



Keskeltä kumpujen, mullasta maan

isät ylpeinä katsovat poikiaan

Työttömyys, viina, kirves ja perhe

lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe



Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa

jonka tuhansiin järviin juosta saa

Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää

ei mittaa järki, eikä Kärki määrää,

jonka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit

ja kiinni pysyvät taivahan portit

Einari Epätoivosta

ne kertovat