Hihnalla

Tyttö herää herätyskellon ääneen

peilistä näkee tytön yksin jääneen

aamupäivä töissä, aika hidastuu

hihnan ääressä hän tuntee olevansa joku muu



Hän unelmoi itsensä täältä pois

joku häneen rakastuu

Oikeestaan itsekin sitä vois

ennenkuin lakastuu



Töistä kotiin, jääkaapin oven avaa

kaikki tämä on niin vakavaa

Kuppi teetä ja nukkumaan,

kello tikittää, minkä sille voi

tyttö, joka sängynlaidalla unelmoi



Hän unelmoi itsensä täältä pois

joku häneen rakastuu

Oikeestaan itsekin sitä vois

ennenkuin lakastuu



Yöllä jäsenet ratkeaa,

kanttauskoneessa katkeaa

sormet ja pää

hihnanväliin jää

Saa potkut, pihalle paiskataan

lumihankeen raiskataan

Pelottaa, jos yksin jää,

oma pää



Viikonloppuna samaan pöytään istuu

mies, joka puhuu ja osallistuu

täystorvien suureen soittokuntaan

tuoppi kallistuu, tyttö ajattelee untaan



Hän unelmoi itsensä täältä pois

joku häneen rakastuu

Oikeestaan itsekin sitä vois

ennenkuin lakastuu



Yöllä jäsenet ratkeaa,

kanttauskoneessa katkeaa

sormet ja pää

hihnanväliin jää

Saa potkut, pihalle paiskataan

lumihankeen raiskataan

Pelottaa, jos yksin jää,

oma pää



Hän unelmoi itsensä täältä pois

joku häneen rakastuu