Juhlahuone

Muistoina siitä ajasta

Paljon arpia eikä niitä laimentanut

Yksinäisyys

Ei katoa ei poistu

Ilman sinua kai kuihtunut pois

Ennen aikaansa



Niinä hetkinä

Kun sielu pois heitettynä

Riittäisi vain yksi mahdollisuus

Tuntea ja löytää se ainoa oikea

Haudata pois kaikki murheensa



Avaan siipeni viimeiseen lentorataan

Muuttaen suuntani yön sylistä aamukasteeseen

Kyllä mä tiesin että ei voi aina sataa

Sillä hetkellä kun sä astuit juhlahuoneeseen



Vailla toivoa

Matka tuntuu loputtomalta

Täältä kaukaa pimeyden sydämestä

Tuntemattomaan

Taistelun jälkeen punnitaan

Tekomme viisauden juurella



Sinä olet se joka minut vapauttaa