Elokuun kruunu

Eilen kruunua oksista punoin, heitin mereen, en laskenut päähäni

kirjassa kerrottiin vanhan ystävän kuolleen kesken matkaa

nämä päivät on lyhyitä, lyhyemmiksi käyvät

silti tai juuri siksi tunnen, että jokin kasvaa.



Nyt tarinat huuhtoutuvat mereen virran mukana

se tuo syksyn lehtiä ja kevään suurta tulvaa.



Tämän halusitko minulle opettaa

tämänkö tahdoin nähdä

kun kävelimme pimeässä peläten ja viluissamme aina rantaan asti.

Taivaalla ei kuuta näy

onhan silti tähdet

on vielä kesä mutta kohta on syksy.



Kerto:

Hei, jos unohdat kaiken

silloin tulen takaisin, otan osani,

luovin elokuun virtaa. (2x)



Aamulla löysin hietikolta rakastelun jäljet

nuotiopaikan ja tyhjät pullot, jotain tummaa niin kuin verta

vieläkö kauan tänne täytyy tulla jotain hakemaan

olitko se sinä, vai? En taida muistaa, välittää.



Nyt tarinat huuhtoutuvat...



Kun katsot molemmilla silmillä, on vain tanssi, ei mitään muuta

mutta päästäksesi sinne sinun on kuljettava loputtomat kilometrit

meren rannassa vaahto ui, linnut viistää vettä

on vielä yö mutta kohta on aamu.



Kerto (2x)