Katariinanpyörä

Kädet aamulla

matkalla kohti ruumista

toisen lämmintä

toisen kaukaista kotia

ja kuulauluja, tähtilauluja, ihmislauluja hyviä



Tyhjiä teitä puhaltaa

tuuli kantaa sanoja

toisen helliä

toisen hyvyyden muistoa

ja mieslauluja, naislauluja, eläinlauluja hyviä



Näin sidottuna pyörään

sen laidoilla eläinten radat

sen akselilla aurinko

puolilla hämärän pedot



Oli kirja, siinä sanottiin

ja iltaisin taloissa puhuttiin

että tästä on paha mennä enää, että

tästä ei ihminen pääse

on jääminen tähän, saa istua pölyyn

ajatella sanoin, ajatella kuvin

jotka katsovat itseään

saa unohtaa, mikä oli



Tai voi katariinanpyörässä

sidottuna käsistä

aivan hitaasti kääntyä

päin hiljaisuuden ääniä