Linnunhammas

patosivat tämän joen, kun olin vielä pieni

pienenpieni syntymätön, piste solujen saatossa

merkkinä siitä arpi tässä ja kaulalla linnunhammas

kädessä sauva sileä puuta ja silmissä pitkä katse



Kerto:

virtaan alkuvesien

heittäydyn ja kuljen

aina virran mukaan

alas vesiin lämpimiin

kohtuun merten vanhain

kehtoon vuoksien

eikä padottua tätä vettä saa



luona hiljaisten koskien, luona siipien iskun

kurotan kohti veden pintaa, kurotan päin yötaivasta

joka on niin syvä täällä, sinne ei parane pudota

koettaa hyvää onneaan

kosken voimaa vastaan



tulee aamu taaskin

valon kehrä kiertää kiven

jos kohta varjot lankee

lankee ne jotta valo näkyisi

paremmin kirkassilmän

katsoa kauneutta

koreutta maanpiirin humalluttavaa



Kerto