Talviunia

Vain talven uniako kaipaan, kun jään tähän tyhjään taloon

talvivaloon, kylmään unohdun

kun yön merkitsemät kasvot hautaan tyhjään päällystakkiin

lumisateen tuoksu siinä on



Kuka olikaan sisälläsi viime yönä?

Kenen tummaan kylkeen painauduit?

Kuka saikaan elämäsi hehkumaan kirkasta valoaan?



Kerto:

Talvi unineen aamuun harmaaseen

haipuu hiljalleen, vaipuu nietokseen

hellään kylmyyteen, pieneen kiitokseen

sen lopettaa saan,

sen lopettaa saan



Se oli valokaaren hehku, sula sokaisevan tosi

ympärillä kohiseva yö

niin kuin uni jonka muistaa

elämä jota elää

vaikkei sitä koskaan kiinni saa



Minä katsoin ikkunasta pitkään

harmaaseen sumun asfalttiin

minä katsoin jälkiä lumessa vainko omiani



Kerto



Vain talven uniako kaipaan, kun jään tähän tyhjään taloon

talvivaloon, kylmään unohdun