Yöllisiä

vain niminä muistamme heidän nyt kulkevan

hämärään kahlaten ohitse historian

ja nuo olennot, kuin oma äänesi,

puhuvat sinulle vain kun et kuuntele



eläinjumalat hirviönaamioin, ihmisenvartaloin

luopuvat mahdistaan, muuttuvat saduksi vain



kun heräsit unesta huutoosi omaan

ja niskasi

taipui kumarrukseen

jokin liikahti takana verhon, ja näit

mitä näit

todellakin kuin sarvekkaan hahmon



Kerto:

pyörien, kieppuen, parkuen nauravat

mukaansa raastavat tanssien hulluuden

laulaen, painien, ilkkuen, pilkaten

kuink' ilosta raivosta itkien

raahaudutkaan



kaikki anteeksi annettu,

kannettu valkeat lakanat narulle kuivumaan

ikkunat pesty ja pihamaa lakaistu

uni kuin häpeillen vuoteeseen jätetty on



sanat katkeaa, askareet päättyy

kun salojen takana

petojen mylvintä, räikkien rääyntä käy



kun heräsit...



Kerto