Revontulten repijä

Tähän kuulee meren.

Se on nälkäinen kuin eläin.

Levoton ja elävä, tie kaikkialle.

Tähän kuulee meren,

rannan talon tuntumassa,

rakkaudesta kaukana

päivät pitkiä kuin yöt



Satanut jo monta päivää

raskasta ja kylmää, tasaista,

satanut kuin meren suojaan

kaikki vesi tahtoisi palata.

Pian valo värisee ja sammuu

puhe päässä taukoaa;

muistan kaiken tapahtuneen

kuin jonkun toisen tarinaa.



Kerto:

Anna minulle mitä tarvitsen

anna minulle, ota kipu pois

anna minulle mitä tarvitsen:

Anna unta näkijän

talo tuultenmurtajan,

revontulten repijän

ja taivaista-alas-astujan



Pää on raskas kantaa

kädet puutuneet.

Raskaampi vain hellyys

jota ei voi selittää.

Ei aika mene helminauhaan,

hyvin hetkin hyväiltävään,

se kuiluun mustaan pisaroi

ja maahan imeytyy.

Aallot seuraa aaltoja

ja rakkaus hautoo uniaan

tähän kuulee meren vielä

rannan hiekkaa hiovan

kuin hampaita tai veistä

hulluutensa suojassa

sadepeiton vihreässä kauheudessa



Kerto



Anna unta näkijän...