Ei tästä maailmasta

"Köh! Köh, köh, köh, köh, köh, köh, köh!"



Tie viettää kohti merta, päällystämätön, kurainen

pystysuora kalliolaiva seilaa mastot natisten

Jäykkään tuuleen, jäätyneeseen, kivisilmä tähyää

paha leijuu vetten yllä, rakastelee itseään



Pieni piru muurin seinää vasten itkee itkuaan

Näkymätön aurinko on sammunut kai apeuttaan



Kerto:

Ei tästä maailmasta, rakkaani

Ei me olla tästä maailmasta (2x)



Kello seisoo paikallaan hampaat rattaissa naristen

rantaliejuun kuollut lintu siipi päätä suojaten

odottaa ja odottaa

hetken joskus vaihtuvan

ja kivilaivan murenevan tuuhen karjuntaan



"Patsas puiston pimennossa katsoo tyhjää astiaa

altaan jonka pohjan rikkoi vihan paino vimmassaan"



Kerto



"Dialektiikassa on pohjimmiltaan kyse siitä, että jokaisen lauseen

voidaan katsoa sisältävän oman negaationsa.

Paradoksin luonteeseen puolestaan kuuluu olennaisesti,

että se pirullisella tavalla käy aivan aavistamatta järkeen.

Itse istun muurin harjalla ainoassa mahdottomassa

maailmassa, katson tähtien verkkaista Grand Prixiä.

Tiedän putoavani todennäköisyyksien kentän läpi

ymmärtämättä paralleeliaksioomaa koskaan."