Tämän runon tahtoisin unohtaa

nousee valo taivaanrantaan kuin laulu suloinen,

ja maailman mustat hampaat ovat muistoa ja unta

pakkomielteen kudosta kaikki sanat, jotka lausuin

kunpa olisi ollut käärmeenkieli pirunnyrkissä



hei,

hei, hei

tämän runon tahtoisin unohtaa (4x)



jokin vihan olento raskain kuluin yli herkän maan

enemmän kuin koskaan olen, enemmän kuin tahtoisin

tuuli vakavana huokaa, tasangoilla kuutamo

vihmoo lainattua kultaa veden tinapaperiin



hei... (6x)