Kultaiset portaat

ne oli meitä varten tehty aivan varmasti

ne portaat tyhjyyteen, joita ahnaasti kapusimme

pääsimme korkeuksiin sanoin lausumattomiin

katsoimme kuiluihin, joita kuolevaiset ei nää



Kerto:

patsaat matkaa kylmää tietä auringonlaskun kunniaan

liput heidän käsissään on kangistuneet tuuleen

moni vaunu kultainen kuollut kuljettajanaan

mataa viime säteen jähmettämään maisemaan



paholainen hymyilee, hänkin rakastaa kaltaistaaan

ajan ruhtinas voitelee suureen mielisuosioon

ei kello pysähdy vaikka kantajan aika jättää

ei hymy hyydy, se kasvoille halvaantunut on



Kerto