Laulu todellisuuden luonteesta

Myrsky tyynny ei, se on reunaton, ikuinen

ja sinne meidän kotimme ne piilee värjyen

täällä asutaan, juuret vuorien järkkyen

ja harva matka kantaa kohti levon satamaa



Milloin kaipaat tyyntä poukamaa,

jossa levoton raukeaa,

silloin kaipaat kättä kantavaa

sanaa oikeaa, tuulta lempeää

silloin kaipaat tyyntä poukamaa



Kerto:

Kun aamulla laulun muistat, tiedät, et oo täysin lohduton

yön mereltä kantaa ääni, kertoo, kuinka jatkuu joka tie (2x)



Kaikkialla on valo kultainen, tunnet sen

ja niin on ollut aina, aina tulee olemaan

ulkopuolinen et oo kuitenkaan kokonaan

sen hehkun kun vain muistat, tiedät olevasi viel'



Melko varma joka askel on

vaikka välillä onneton

usein vaikka hiukan voimaton

astut asemiin, aina teethän niin

melko varma joka askel on



Kerto 2x