Rautalankaa

Jokainen tuntee laulun sen

jokainen kuulee sävelen

poluilta suuren tyhjyyden

kun löytää viimein rakkauden



Vartaloas taivuttaa vois tuulenvire pieninkin

kun sylikkäin me vaellamme huokaileviin laaksoihin



Ei yksinään voi kukaan kantaa koko valon maailmaa

ei yksinään voi antaa rakkautta, jakaa unelmaa

ei yksinään voi nähdä, kuinka toinen liekkiin leimahtaa

ei yksinään voi sylityksin päättää tähtiin vaeltaa



Välillä eksyy, kovettuu

kadottaa luotaan totuuden

kaiho ja uhma sekoittuu

kumisee kaiut tyhjyyden



Tähtitaivaan alla väijyn tuijotellen kuiluun sen

häämöttääkö jossain tieto suuremmasta, usko en



Tarvitsen suuren rakkauden

tarvitsen kasvot ihmisen

tarvitsen kaipuun totuuteen

matkalla jota vielä teen