Uusi ihmiskunta

Äkkiä, kun herään, on aamu,

vaikkei mikään ole ennallaan.

Tunnit'seuraa toisiaan,

kasvot tuntuu vierailta,

kumma kun on sisälläkin säiden armoilla.



Toin maahan sielua kun lähdit,

ei siinä paljon kertomista.

Liput roikkuu märkinä,

olen aina väärässä,

yllättävän pitkä tämä keskikatu on.



Kerto:

Ei tullut paratiisi, vaikka meille siitä puhuttiin.

Ei ollut siellä taivas, vaikka vielä äsken luulin niin. (2x)



Havahtuu patsaat elon puistoissa,

harhailee aamuun jaloin kivisin.

Seppeleitä kuihtuneita, ääniä ajan kuilusta,

kaiverrukset jalustoista ilmaan pakenee.



Kerto



Nousevat vielä siivilleen hohtaen

suuret laivat,

kantavat meidät murheiden laaksoista tähtiin, kauas!

Kauas!



Kerto



"Ei tullut paratiisi.

Ei ollut siellä taivas"