Rusalkai

Tuokaa eteeni hänet ken istuu

Gayomartin kannella.

Heittäkää eteeni maahan hänet

ken vielä uskaltaa uhmata.

Ken tajua ei luomus olevansa

oman kuninkaansa,

tiedä, että elämänsä on vain unta ja valhetta!



"Mätänevien lasten tuoksuun,

lihaan välissä hampaiden,

muistot vangittu pyörään kidutusten,

aikaan hidastettuun,

murskaantuvien luiden musiikkiin,

äänettömiin kuoroihin"



Etsi ja tuhoa ainoa käskynsä, loputon lupaus kivusta

rajaton tahto ja voima pahaan, yllään vain hiljaisuus kaikkeuden

musiikki särjetyitten luitten, kolkot kuorot kuolleitten

onkalot sokeitten silmien ja naamiot nyljetyitten



Mustina kataraktien yöstä

nousevat laulaen kuolemaa

ihmisen kaltaiset eläjät varjojen

kuninkaan kalpeat käskyläiset

autiot jäljiltään ihmisten seudut ja

edellään kylmyys kävelee

lopulta löytävät etsittynsä, hän

heitä astelee halaamaan



Niin

herramme määrää

siis

lähdemme matkaan

pian

palatsiin metsästäjäin

saaliimme tuodaan