Vainajala

näytä tietä temppeliin

ihosi savuten kosteaan ilmaan

temppelihin kultaisehen

kultaihosi hopeailmaan

sillan alla villi kuu

virtaa hopeaisessa peilissään

villi kuinen kultaotsa

vihtoo vaskivirran alla



aivojen unisilmukoissa

neidon otsapalmikoissa

käytävihin hiljaisihin

hiilenmustiin onkaloihin

salaiseen palatsihin -



Kerto:

putosin ja katosin ja kuljin kylmän kylän läpi

suljettujen ovien ja peitettyjen ikkunoiden

hiljaista harmaata tietä

ohi kaiken elävän

siihen ohueen sumuun, joka kiertää ympär' laidunmaiden



unohdin ja samosin

kohti kohtalon valkeaa kukkaa

joka vasten virran viertä

niin hentona kohoaa

mitä tarkoitat näillä sanoilla

mihin tahdot viedä minua

sinisuonen siltaa syvälle

vihkitupaan

vainajalaan



aivojen unisilmukoissa

immen otsapalmikoissa

olet kuu, se oletkin

mikä vaihtuu ja vähenee

laittaa vetemme liikkeeseen



Kerto



vainajalaan, vainajalaan