Airut

Apulanta · Kuutio [2009]

Kuuntelen hiljaisuuden keskellä,

airutta lähestyvää kuin vanhaa ystävää

Haamuja jostain menneisyydestä,

tuhannen vuoden takaa,

vielä kohti kurkottaa

Jäisin sormin sydäntä tavoittaa,

liittomme uudistaa



Kootaan hetki seurausten,

kylmin verettömin kasvoin,

auki revähtänein silmin

Kun rikki menneet ratkaisut,

liittävät kätensä,

syntyvät minussa uudelleen



Tie helvettiin on päällystetty,

hyvillä ideoilla, kauniilla kasvoilla

Ihminen on kertakäyttöinen,

vaikka me muuta luullaan, sokeesti uskotaan

Ja toivoon jokaiseen kahliudutaan,

valheeksi vaistottuun



Kootaan hetki seurausten,

kylmin verettömin kasvoin,

auki revähtänein silmin

Kun rikki menneet ratkaisut,

liittävät ketänsä,

syntyvät minussa uudelleen



Ei tullut minusta,

ei messiasta,

ei uhrilammasta

Ei valon valtaamaa,

ei yöhön majakkaa,

ei mainittavaa



Vaistoni enemmän rakentaa,

varjoa kuin valoa, kunnes kuolevat



Kootaan hetki seurausten,

kylmin verettömin kasvoin,

auki revähtänein silmin

Kun rikki menneet ratkaisut,

liittävät kätensä,

syntyvät minussa uudelleen