Elämänviiva

Raukat rajani ratkenneet,

taas lukittu paikalle,

mutta minkä toimesta?

Toisen puolen muistosta,

vielä kuona jäljellä,

lihaan kaiverrettuna



Vihaan heikkouden tunnetta,

ja sitä kuinka pitkälle,

se voi heittää varjonsa

Vaikka järkisyiden loisteella

sitä kuinka korventaa

se ei suostu kuolemaan



Kauniimpana elämänviiva,

kuin koskaan aiemmin

Hauraana mun käteni halkaisee

ja haipuu mutta tuntuu



Hautaan tämän elämänviivan

ja nyrkkiin puristan

Irti en halua päästää



En tahdo koskaan nähdä,

sen maahan virtaavan

Sillä tämä maa,

vaikkei kukaan tunnusta

on huoria mustanaan,

jokaisella hintansa



Kauniimpana elämänviiva

kuin koskaan aiemmin

Hauraana mun käteni halkaisee

ja haipuu mutta tuntuu



Kauniimpi kuin aiemmin,

elämänviiva hauraana käteni halkaisee

ja haipuu pois

Hautaan elämänviivan tiukasti nyrkkiini

eikä korpit, käärmeet, torakat osaansa saada voi



Kauniimpi kuin aiemmin

elämänviiva hauraana käteni halkaisee

ja haipuu pois