Valon juuri

Liekeissä tuuli on ympärillä

Painon tunteena se tulee taas

Piilossa leiki kuollutta, väistä katsetta

Ja kumarra



Kiinni kun jää, niin uppoo syvään

Kahden tilan saumaan eikä voi hengittää



Niin kuin varjona ilman hahmoa

Josta kasvonsa vois tuntee

Kadotettuna valon juurella

Jossa tikkaat loppuu kesken



Valon, valon, valon, valon, valon juureen



Kupeiden kutsun synnyttäneen

Kuvan haudalle jään makaamaan

Piilossa kaikilta tunteilta, oikeilta lauseilta

Kuin aaveena



Kädet irtoaa ja luisun ojaan

Pukeudun mun syntiin, kannan harteillani



Liekeissä ilma keuhkoissa

Kosketa mielessä nukkuja