Et Ole Liian Villi Oppimaan

katu mustaa sadetta viskoo

vesi alas viemäriin katoaa

lailla sateen tie sua kiskoo

et kai elämääs tahdo luovuttaa

et koskaan myönnä että teet väärin

koulu saata ei sua kiinnostaa

sulla tietoa on siinä määrin

ettet anna sen sua rasittaa



etkö aamuisin silmiäs avaa

pelkäätkä katsoa maailmaa

tuon turhuus on niin masentavaa

kun huominen on mennyt menojaan

tämän päivän voi elää vain kerran

vain kerran kokea voi nuoruuden

paina jarrua edes sen verran

että kuulet laulun hiljaisen



joo, onhan nuoruus kuin juhlaa

on silloin vaikea ymmärtää

kuinka paljon ihminen tuhlakaan sisältään

niin monta mahdollisuuttaa me saadaan

niin paljon meille annetaan

että ei oo järkee mennä niitä tuhlaamaan



sade piiskaa betoniseinaa

johon jäänyt oot nojaamaan

läpi myrskyn kukaan sua ei nää

mutta pilvi haihtuu aikanaan

tämän aamun voi elää vain tänään

vain kerran kokea voi nuoruuden

joku pitää voi sua ystävänään

joku laulaa laulun hiljaisen