Katujen Kuningatar

hän sinuun katsoo läpi karvaiden kyynelten

tuntematta tuskaa, loppuaan odottaen

oot toivo viimeinen, hän sinuun ripustautuu

luona baaritiskin uskoutuu



tunnet hänet jo vuosien takaa

ja muistot katkerat mieleesi palaa

kuljit hänen luonaan rakkautta etsien

kunnes uusi aika nosti sut veneeseen



hän oli katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemän

jolloin katuja kuljit yöhön pimeään

hän oli kuningatar särkyneiden sydänten

jokainen hänet tunsi häneen luottaen



katsot hänen kalpeita kasvojaan

ei aika ole nuollut haavojaan

kun varjo entisestään hän siinä istuu

viinilasin pintaan katse uppoutuu



hän on katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemän

jolloin katuja kuljit yöhön pimeään

hän on kuningatar särkyneiden sydänten

jokainen hänet tunsi häneen luottaen



katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemän

jolloin katuja kuljit yöhön pimeään

hän oli kuningatar särkyneiden sydänten

jokainen hänet tunsi häneen luottaen......