Mutta kun tulee aamu

Kun valot väistyy

ja antaa tilaa tummille tunteille

Ja kalpeat tähdet syttyy

silmiin meidän kasvoille



Varovaiset valot pimeyden

jättää jotain koskettamatta

Paljon pahaa paljastamatta

salaisuuden verhoon kietoo



Mutta kun tulee aamu

Se illan meikit pois pyyhkii

Ja käsi turhaan etsii

Tyhjyyden nyrkkiin puristaa



Ei aurinko kasvoja hymyyn

sulata sydäntä kiusaamatta

Kun kuu vain hyväilee huulia

olemme hetken kauniita



Epäkohdat illan hämyyn

peittyy kahleet katkaisten

Pimeys peittää oman katseen

sisälle päin suuntautuneen



Mutta kun tulee aamu

Se illan meikit pois pyyhkii

Ja käsi turhaan etsii

Tyhjyyden nyrkkiin puristaa



Mutta kun tulee aamu

Se illan meikit pois pyyhkii

Ja käsi turhaan etsii

Tyhjyyden nyrkkiin puristaa



Mutta kun tulee aamu

Se illan meikit pois pyyhkii

Ja käsi turhaan etsii

Tyhjyyden nyrkkiin puristaa