Sunnuntaisin Kuolee Kuninkaat

Puut pienen polun reunustaa

On suihkuallas aina tyhjä vaan

Nyt puiden yli meren täältä nähdä voi

Kun ennen tuuli vain sen äänet joskus tänne toi



Saavuin tänne niin kuin häpeillen

Edes kynttilää mä tänne tuonut en

Vastannut en öisiin viesteihin

Soittanut en vaikka lupasin



Ja kahdestaan pojat nurmikolla makaa

Katsoo poutapilvien takaa joskus aurinko kuin muistuttaen

Ettei kuitenkaan joka hetkeen pääse mukaan

Joskus tietä tunne ei kukaan, ota vastaan päivät jotka kiinni saat

sillä sunnuntaisin kuolee kuninkaat



Kun tarttunut ei tuuli purjeisiin

Hän enää jaksanut ei jäädä ankkuriin

Ei jaksanut hän enää odottaa

Ilman valtakuntaa kaikki katoaa



On helppo mennä jos vain käsketään

Vaan vaikeaa on pyytää lähtemään

Nyt liian myöhään saavun tänne kuitenkin

En ole vahvempi kuin kuuluu tapoihin