Yksinäiset

Pysäkin luota korttelin verran

on tuttua niin kaikki tuo

Varjojen alta, varjoista yksin

vaellan ovesi luo



Sä tulet mua vastaan ja kuin äiti lastaan

sä rinnallas tuuditat mua

Mä vajoan hiljaa, vajoan hiljaa

kaikki jos vois unohtua



kertosäe:

Hetkinen sylisi lämpöä vaan,

mä muuta en tuu pyytämään

Sun tarvitse mua koskaan ei rakastaa,

vain kysymättä ymmärtää



Kaiken sen jälkeen on hiljaisuus arkaa

mä pukeudun, lähtöä teen

Maailman kylmyys mun päälleni karkaa

kun ovesta sateeseen meen



Kelmeää yötä kanssani valvoo

paljaaksi riisutut puut

Se enää ei viillä vaikka sen tiedän

sun luoksesi saapuvat muut



kertosäe