Kaihola

Rakastamme aivan kuin

tarinaa olisi vielä jäljellä

onnellista loppua

odotamme siellä



missä Jumala nauraa kirkoille,

papeille, rituaaleille,

kauniille alttaritauluille

koko maailmalle



En voi tarjota lohtua

sillä olen vain ihminen

en voi tarjota lämpöä

sillä itsekin palelen



Kaikki meistä hamuaa

edes pientä palaa taivaasta

kuolon kainalossa

täällä Kaiholassa



maailmassa, jossa

käsi muuttuu luiseksi nyrkiksi

pilvilinnat tomuksi

haavekuvaksi



En voi tarjota lohtua

sillä olen vain ihminen

en voi tarjota lämpöä

sillä itsekin palelen

ja maata astelee

varjo mustuvan taivaan

yllään yön kylmä laulu