Manala

Nään tyhjät kehdot seimen

vain vanhat seinät yksin



On tumma taivaan huntu

kuin varjo kylmän soinnun



Tuskainen sairas murhe

soi sielun viime laulu



Saan kutsun kuolon juhlan

maa nielee turhan toivon

kaikkein syvimpään

kaikkein syvimpään



Manalaan!

Manalaan joukolla kuolemaan!



Liekkeihin nousee kauhu

sen peittää raivon nurmi



Kun pääni painuu raskas

niin kasvan sisään kiven

kaikkein syvimpään

kaikkein syvimpään