Pirunpelto

Mies astuu tupaan, ei ota pois mustaa nuttuaan

istuu ilman lupaa ja ei jututtaa voi tuttuaan

isäntä on hyvä ja tuo pullon kirkasta

tämä vieras ei kieltäydy viinatilkasta

lyödään korttia pöydässä, panokset kovat on

isännällä on ässä, vieraalla niitä neljä on

sairas nauru raikaa, vieras poistuu voitonriemuinen

mukaansa mitä saikaan - miehen sykkivän sydämen



Taivaankannen alla

korjaa kurjan halla!



Sitten tuli yö, pahojen unien täyttämä

helvetin kylmä, rakkauden hylkäämä

työt odottavat tekijäänsä, mökki pystyyn lahoaa

mies kalpeana kulkee, jotain etsii, yksin samoaa



Tulta syöksee aamun suu,

kipinää päivän nyrkki!



Mies kyntää pirunpeltoa...



Kuluu tunnit, päivät, viikot, vuodet, kuluu vuosisadatkin

mies etsii yhä, väsyneen silmät harittavatkin

hei, onko olemassa helvettiä täällä,

joka on pahempi kuin on elämä täällä maan päällä?

Viimein isäntänsä kohtaa, sen silmät yössä hohtaa

se ojentelee kynsiään, miehen lammelle johtaa,

siellä kalmankalpeat kukat koristavat rantaa,

miehen sykkivää sydäntä kukinnossaan yksi kantaa



Taivaankannen alla

korjaa kurjan halla!



Kynnän pirunpeltoa...