Varjonkukka

Minä kuljen siellä, missä maailma

on pimeä ja

lohduton

takapihoilla, joissa kukaan ei ole leikkinyt aikoihin

surkeutta kannan selässäni, sydämessäni muistoa sinusta

ja se muisto vetää syvemmälle varjoihin



Kerto:

Jos ei niin pimeä yö täällä ois,

en kai koskaan vois

muistaa ihanuuttasi Varjonkukka!

Ja jos

päivät olis liian pitkät ja leveät,

ei niiden välissä

voisi kokea unen kauneutta!



Maailma tappaa kaiken kauniin, mutta sinua en sille anna

pidän salassa, sinut Varjonkukaksi kastoin

sotamies voi rakastaa

kuningatartaan ikuisesti, vaan

koskaan ei kai käy päinvastoin



Kerto 2x