Erinomaisia ihmislapsia

Kun rinnakkain on kauan käyty näin,

saa kultaisen hääpäivän juhla

Nyt tahdon jotain antaa suoraan syömmestäin

En turhaan lahjaan penniäkään tuhlaa

Vaan kuinka kerron kaiken rikkauden?

Ei riitä sanat

Maalaan siis!

Kai säilyttää saan artistisen suoruuden,

kun kankaalle kummatkin teilaan, ja veisaan hävystä viis?



Kerto:

Minä maalaan meidät,

ja kun maalaan, maalaan mustan taulun,

hmisyyden irvikuvan, toveruuden pilkkalaulun

Kun se taulu valmis on,

voimme nähdä viimeinkin selvemmin

kaikki ne kauniimmat puoletkin



Erinomaisia ihmislapsia



Laveeraan jonkun kurjan murjun,

josta taas krapulassa herään

Kun pitkä häntä persuksissani horjun,

vain miinuslaahus jää tuon nilkin perään

Niin hyppäät pöydällemme huutamaan

ja ladot lautasia lattiaan,

eikä saa suurta suuta kiinni kovinkaan!

Näin upeasti yhteen sovitaan

Tuokaa höyheniä ja tervaa!



Kerto



Erinomaisia ihmislapsia



Niin usein olin sika,

mutta tuskin mitään vikaa

jäi puuttumaan sinustakaan noina vuosina

Omahyväisyys ja itsekkyys

löi kättä kysymättä, muuttivat sinuun, minuun

Nyt voi hyvin nähdä sen: olin, olit ihminen



Kerto (2x)