Lihavia luurankoja

Tässä heiluu Helsinki: hupaisa pikkukaupunki

Käy täynnä turhaa tohinaa, paisuen, turvoten, horjuen

Se huohottaen opettaa: ei hetkeä hukkaan heittää saa!

Kapitalistin kuvastin kertoo sen: Suurin on kaunehin.



Siis paisu ja tulosta tee, niin että järki sumenee

Ei suurin ano armoa, vaan korkeintaan kuollessaankin muistuttaa:



Minäminäminä,minäminäminäminä,

Minäminäminä,minäminäminäminä,

Minäminäminä,minäminäminäminä,

Mutta mitä jää, lihavia luurankoja

Korkeimman kummun koonnut on voittaja.

Mitä jää meiltä jälkeemme, kasa lihavia luurankoja

Korkeimman kummun koonnut on voittaja.



Niinkuin koirat Pavlovin me käymme suorin rintamin

Päin palkintoja makeita: historia ja mainen, katoava kunnia

Annamme oman aikamme materialle kaikkemme

Ja lapset tulkoot jälkeemme, he tietävät sen, missä on arvo ihmisen



Toista:

Minäminäminä,minäminäminäminä,

Minäminäminä,minäminäminäminä,

Minäminäminä,minäminäminäminä,

Mitä siitä jää, lihavia luurankoja

Korkeimman kummun koonnut on voittaja.

Mitä jää meiltä jälkeemme, kasa lihavia luurankoja

Korkeimman kummun koonnut on voittaja.



Julistaa nimeään hiljainen hautuumaa!



Mitä jää meiltä jälkeemme...