Minä en parantunut

Herätkää, oi mestari;

Tämä väkijoukko,

Nämä ihmiset,

Perin eriskummalliset...

Niin kai käy ajoittain,

He ilmestyvät jostain,

Lehahtivat noin vain

Sisään...

Enkä siis teitä,

Enkä sen koommin isää

Ehtinyt apuun pyytää.

Takaovi ei kai

Sitten ollutkaan lukittu.

Anteeksi, oi mestari:

Ei teidän tarvitse

Syyllistä maan alta kaivaa

(dementiako minua vaivaa?)

Mutta onhan toki toisaalta

Se, oi mestari,

Groteskisti vienoa

Ja perin hassua, kun

Kansakuntamme suurmiehet

Kuolaten konttaavat ja

Kiitetty kirjailija antaa tassua.

Ja pyynnöstä jätteet syö.

Yö:

Mutta ehkä onkin niin, että

Pysyäksemme muonissa

On veri vaihdettava, siispä

Liisteri suonissa

Virratkoon!

Herätkää, oi mestari;

Alkoi mahassa velloa

Kun minä pakana

Katsoin kelloa, ja

Pian kai taas lakana

Tuo puhdas valkoinen (2x)

Verestä on ryvettyvä...

Anteeksi, oi mestari;

Minussa on kai

Syyhypunkki...

Mutta niin on hyvä.