Pohjaton säkki

Jostain me siunaannuttiin siihen maisemaan,

Täyttymystä etsittiin. Pantiin haisemaan.



Meitä putoili puista ja luolien suista

me nousimme.

Aloimme inua:

"Viihdyttäkää minua!



Olen ihmisen poika, ja sen suomin valtuuksin

vaadin nyt

kaikki ne nautinnot,

jotka on maailma synnyttänyt.



Olen niin nälkäinen, että voisin syödä vaikka hevoisen

luineen ja nahkoineen!

Siispä niin teen,

ja janooni ikuiseen,

tuosta noin vois

juoda järven tai parikin pois."



refrain:

Voi, jos voisin tyytyä vain pienenpieneen taivaan palaseen,

jonka naulita vois siihen aloilleen.

Vaan en tule kylläiseksi koskaan,

riuhtoo perään roskan ihminen.

Olen säkki pohjaton, kunnes mut umpeen solmitaan

ja Tuonen virtaan lasketaan.

Jälkeen sen oon levollinen,

pyydä enää mitään en.

Oon levollinen,

pyydä enää mitään en.

Oon levollinen,

vaan siihen asti vaadin:

"Kaatakaa sisääni lisää, jatkuvasti!" (2x)



Ja se syy, joka eilen sai

mielen ja sydämen suunniltaan,

tänään on tuhkaa maan,

kun sisin muuta käy huutamaan.



Olen Carlos ja Bader ja Meinhof

ja nyt kaappaan maailman!

Ja lunnaiksi kelpuutan

ehkä jonkun mukavan lähiplaneetan?

Tai mietinkin, miksi

vain kaikki on kylliksi?



refrain



Kaikkeuden taloudenhoitaja torkkui lyhyen hetken vaan,

ja havahtui nähdäkseen

Kaaoksen kaikilla tiluksillaan.



Kummasteli: "Mistä saattoi ilmaantua noin kovin äkkiä

noin monta biljoonaa

loppumatonta,

pohjatonta säkkiä?"



Oon levollinen,

pyydä enää mitään en.

Oon levollinen,

pyydä enää mitään en.

Oon levollinen,

vaan siihen asti vaadin:

"Kaatakaa sisääni lisää, jatkuvasti!" (2x)