Yövieraat

Keijo-kettu,

Viiden pennin petkuttaja,

Sellin kattoon syljeksi

Ja otti vastaan, mitä tarjottiin

Häntä salaa rakasti

Siivooja, Roosa-possu,

Ehkä juuri siksi siellä öisin siivottiin



Ja jälkeen lukuisten lipevien lupausten

Lemmenpurren saapumisesta sormusten satamaan

Hän käärii ketun mattoon,

Kätkee auton tavaratilaan,

Yön turvin porhaltaa pakoon

Onni rinnassaan



Mitäs siitä seuraa,

Kun on sokkotreffiseuraa?

Carita-sika ketjupoltti,

Sorkkia pyyhki polviin

Tutustuttiin, humpattiin,

Kahvitkin kiehautettiin,

Tähtiä nähtiin - ja todettiin:

Todellakin, nyt oltiin



Vieraalla seudulla, alasti ja rahoitta,

Kolkot oli kivitalot, routainen oli maa...

Hän löysi lainapeitteen

Lämmittämään, mutta parempaan

Oli pystyttävä ennen

Paleltumiskuolemaa



Kerto:

Yövieraat on päivälle vieraat...

(yövieraat päivälle vieraat on...)

Vain yö tuntee yövieraansa, ja tietää

Vierailuihin syyn,

Yö tuntee yövieraansa, ja sulkee syleilyyn.



Kun on kohmeessa kiroillut,

Varjoissa vaaninut,

Yössä armoa anonut

Enää piittaamatta, mistä,

On hetkeen tartuttava:

Sillä eiväthän

Koirapuistojen jätteetkään ole aina eläimistä...



Ja pihamailla huoltamon ajokki vailla ajajaa on!

- Kahvilassaan morsio tarttuu makkaraan...



Häämatkansa katkeaa,

Ja alun uusi matka taas saa

Kun Carita-rouva kaasuttaa,

Takakontissa karjutaan.



Kerto