Kaksi Yksinäistä

Kaksi yksinäistä yössä kaupungin

kulkee katuja niin haurain askelin

Mies ja nainen, joita väärät tähdet johdattaneet on,

sydän molempien kylmän lohduton

Taksijonoon pitkään peräkkäin he sattuvat

ja kohta ovat niin kuin vanhat tuttavat



Ja he tarinansa toisillensa

kertoo vuorollaan,

miten harhaan oli vieneet

kadut julmaan maan

Haavat viiltää yhä

sirpaleista menneiden

Kun kestää kivun sen,

voi murtaa ovet rakkauden



Kaksi yksinäistä yössä kaupungin

häipyy teilleen omillensa kumpikin

Hetken jakaa kun he saivat samanlaisen kohtalon,

sielut arpeutuneet rauhaa täynnä on

Kenties aika jälleen samaan jonoon kuljettaa

ja ovat enemmän kuin kaksi tuttavaa



Ja he tarinansa toisillensa kertoo vuorollaan..