Tulva

Ajelulla puutaloja

joissa on onnelliset asukkaat

Osoiteltiin, tuo voisi olla meidän



Autoja nyt seisahtunut

Kaduille vesi ne on saartanut

Loppu tää on

mut ei maailman, mä tiedän



Kaupunki tulvii

Kaupunki tulvii

Hukuttaen mukanaan eilisen



Kohistessa sadekuuron

et kuule kun kerron, sun jälkeesi on

yksinäisyys pahempaa kuin koskaan ennen



Kaupunki tulvii

Kaupunki tulvii

Huuhtelee katujaan

pesee pois muistojaan



Kaupunki tulvii

Kaupunki tulvii

Hukuttaen mukanaan eilisen



Meistä ei enää

jäljellä mitään

Päivässä haihtuu

toiseksi muuttuu



Se vihloo ja syö

Joka ytimeen

asti käy yksinäisyys

Tänäänkin minä luovutin

annoin sen nylkeä mua



Ajelulla puutaloja