Nolla

Toisinaan on tunne oon hukkumassa hiekkaan

Toisinaan on tunne oon nukkumassa miekkaan

Toisinaan on tunne en tiennytkään mitään

Toisinaan on tunne en täyttänyt ketään



Minä hikoilen niin, puku painaa,

maahan painaa.



Kunnes sä riisut mun vaatteeni pois

Kunnes sä laulat mun itkuni pois

Kunnes laitat valon lamppuuni, päästät irti nesteeni

Suutelet tämän ikävän pois

Olen nolla



Toisinaan on tunne tiet muuttuneet mustiksi

Toisinaan on tunne, Musti Kerberokseksi

Toisinaan on tunne oon täällä vaan kokeeksi



Kauanko se kestää, kun se murtuu,

maahan sortuu



Kunnes sä riisut mun vaatteeni pois

Kunnes sä laulat mun itkuni pois

Kunnes laitat valon lamppuuni, päästät irti nesteeni

Suutelet tämän ikävän pois

Olen nolla



Kunnes sä riisut mun vaatteeni pois

Kunnes sä laulat mun itkuni pois

Kunnes laitat valon lamppuuni, päästät irti nesteeni

Suutelet tämän ikävän pois



Kunnes sä riisut

Kunnes sä laulat

Kunnes laitat valon

Suutelet tämän ikävän pois