Huojuva talo

Anna Eriksson · Ihode [2007]

Suljettu autiotalo

sen ikkunassa auringon hatara valo

on kotikylän laitamilla puitu viljaa

kesästä jäljellä vain ajatus

ikävän rajaton siipi

se tahtomatta tuli ja minua riipi

ja kotipiha kasvaa polviin asti heinää

kun lapsuuden polkua astelen

suruni seiniä katselen

tuntuu kuin irti pääse en



Huojuva talo

äiti kuule minua

voimat ei riitä

en tiedä mitä tehdä

huojuva talo

uskon isä sinua

kauan on siitä

kun tiesin mihin mennä voin



Oon kovin yksin

oo oo oo ooh niin yksin.



Kotini takana lehto

sen uumenissa unien keinuva kehto

ja puro joka päivän kirkkaudessa välkkyi

on vuosien viimoissa kuivunut

elämän raitilla tuulee

kai joku sitä vapaudeksi luulee

ja kylätietä kulkee tyttö jonka tunsin

vaan valo silmistä siirtynyt

aika jo kasvoihin piirtänyt

kertoisit minne lähden nyt



Huojuva talo

äiti kuule minua

voimat ei riitä

en tiedä mitä tehdä

huojuva talo

uskon isä sinua

kauan on siitä

kun tiesin mihin mennä voin



Oon kovin yksin

oo oo oo oon niin yksin



Kertokaa mitä tekivät meille,

lapsuuden leikkejä rakastaneille

pimeän siemenen saivat sisään

mutta me kotiin palataan

särkyneinä kotiin palataan



Huojuva talo

äiti kuule minua

voimat ei riitä

en tiedä mitä tehdä

huojuva talo

uskon isä sinua

kauan on siitä

kun tiesin mihin mennä



Huojuva talo

äiti kuule minua

voimat ei riitä

en tiedä mitä tehdä

huojuva talo

uskon isä sinua

kauan on siitä

kun tiesin mihin mennä voin



Niin yksin