Toisesta huoneesta

Juhlat on jo lopuillaan ja valonviiru aluillaan taivaalla

liikaa on juotu ja maailmaa paranneltu huolella

tuoli on pehmeä, olen kai hetkeksi nukahtanut

lähden sinua etsimään



Jotkut vielä tanssivat tai väsyneinä toisiinsa nojaavat

muistavatko lupaukset ne jotka nyt toisilleen kuiskaavat

aulassa valo on kylmä, se silmäni sokaisee

sitten sunnuntainkello soi



Kuulin sen toisesta huoneesta

ettet enää rakasta minua

oven läpi kaikki näki

kuinka pieni nainen voi hetkessä hajota

kuulin sen toisesta huoneesta

ettet enää rakasta minua

oven läpi kaikki näki

kuinka vahva nainen voi hetkessä hajota, kadota pois



Ovenkahva kädessäni polttaa kuin tulessa olisi se

uskalla en avata, juoksen vain itkien terassille

ysävät säälien katsovat, miten ne tietävät jo

miten yksin mä tiennyt en



Nöyryytys kurkussa, takin mä etsin ja unohdan muut

joku sulle kertoi, nyt kilttinä poikana viereeni tuut

sinua katson ja sanon kun muuta en sanoa voi

kuule kuinka sunnuntain kello soi



Kuulin sen toisesta huoneesta

ettet enää rakasta minua

oven läpi kaikki näki

kuinka pieni nainen voi hetkessä hajota

kuulin sen toisesta huoneesta

ettet enää rakasta minua

oven läpi kaikki näki

kuinka vahva nainen voi hetkessä hajota, kadota pois

kadota pois



Kuulin sen toisesta huoneesta

ettet enää rakasta minua

oven läpi kaikki näki

kuinka pieni nainen voi hetkessä hajota

kuulin sen toisesta huoneesta

ettet enää rakasta minua

oven läpi kaikki näki

kuinka vahva nainen voi hetkessä hajota, kadota pois

kadota pois