Turhaa

Miten sä voit kultapieni

oliko liikaa lauseeni

sekosi katkera mieli

valoni vintiltä sammutti



Jäi pelkona ilmeisiin

kun yhdessä astuttiin

taas heikolle jäälle

toistemme päälle

kaunoja syljettiin



Tää on aivan turhaa

sulle tahdon itseni antaa

en vain aaveita menneisyyden

tää on aivan turhaa

sulle tahdon kaikkeni antaa

olla sun kokonaan



Miten me löydämme rauhan

kuinka me saisimme varmuuden

sinulle pohjalta laulan

näkisit yössäni valkeuden



Jäi varjoja katseisiin

kun tuntoja soimattiin

taas muistojen kaavat

tulta ne saavat

allensa uudelleen



Tää on aivan turhaa

sulle tahdon itseni antaa

en vain aaveita menneisyyden

tää on aivan turhaa

sulle tahdon kaikkeni antaa

olla sun kokonaan



Tää on aivan turhaa

sulle tahdon itseni antaa

en vain aaveita menneisyyden

tää on aivan turhaa

sulle tahdon kaikkeni antaa

olla sun kokonaan



Tää on aivan turhaa

en vain aaveita menneisyyden

tää on aivan turhaa