Kasvan

Kierrän itseni tippa tipalta, kuivaksi omatunnosta.

Korkkiruuvina tarkkailen maailmaa.

Teen havaintoja Telluksen tavoista.

Kirkkaan valon lailla, jokapaikkaan avoimeen tunkeudun.



[En tunne sääliä!]



Kasvan korkeutta kuusi!

Ja leveyttä viisi!

Varjollani peitän teidät alleni!

Olen pienin suurista, mutta mahdu enää en

vanhaan maailmaani takaisin; olen jättiläinen!



Silti vielä Kasvan!

Kasvan!

Kasvan!

Kasvan!



Rakennan ympärilleni arktisen ilmaston!

Kylmyydellään tuskin hyttystä houkuttaa!

Ja joka kerta, kun kadulla tuulee,

levitän käteni käteni ilmaan;

luulen osaavani myrskyllä ratsastaa



[Tunnetko sääliä?]



Kasvan korkeutta kuusi!

Ja leveyttä viisi!

Varjollani peitän teidät alleni!

Olen pienin suurista, mutta mahdu enää en

vanhaan maailmaani takaisin; olen jättiläinen!



Silti vielä Kasvan!

Kasvan!

Kasvan!

Kasvan!