Nujerra ihminen

Mokoma · Luihin Ja Ytimiin [2008]

Hengitän raskaasti, keho kavahtaa

Olen enemmän kuin alasti

En pelkää jumalaa



Lasken alas hyveeni

Riisun päältäni moraalin

En tiedä onko näin parempi

Aion kokea sen kuitenkin



Olan kantanut päälläni jotain painavaa

Tahdon tuntea luontoni

Ihmisyyteni nujertaa



Niin olen minä niinkuin sinäkin

Niin olen sitä mitä sinäkin



Olen joki, joka padotaan

Olen metsä, joka poltetaan

Peto, joka vangitaan, rautahäkkiin suljetaan

Olen tila, joka aidataan

Liekki, joka sammutetaan

Tahdon sisimpäni vapauttaa

Ihmisyyteni nujertaa



Eläin inhimillinen

Ihminen eläimellinen

Ihmisyys vähemmän kuin ihminen

Eläimellisyys selitä eläintä ei

Tahdon tilat nuo tunnistaa

Rajapintoja koskettaa

En iskeä vain kipinää vaan roimuun hulmahtaa



Olen selkä vääränä kantanut painavaa

Aion jättää sen taakseni

Eläimeni tunnustaa



Olen joki

Olen pato

Olen metsä

Olen palo

Olen tila

Olen aita

Olen peto

Olen rauta

Olen joki

Olen pato

Olen metsä

Olen palo



Tahdon sisimpäni vapauttaa

Ihmisen nujertaa