Väristyksiä
Mokoma · Valu [1999]
Levitän kankaan ihollesi
ja toivon kunpa vaan palaisi tuo henkäys elon huulillesi
Kumarrun sinun puoleesi, haistelen tuoksua ihollasi
Voisinpa olla luonasi
Niin, niin se saa, sana sanalta lauseeni takaisin ottamaan
Ja se saa voimallaan vahvimman mielenkin taipumaan
Ja sen taas nostan jalustalle arvoonsa arvaamattomaan
Se antaa väristyksiä kauttaaltaan
Kasailen kiviä rinnallesi ja etsin risuja ristiksi
Mitä vuoksesi en tekisi
Suutelen hellästi otsallesi, rukoilen onnea matkallesi
Sain kyvyn itkeä takaisin
Niin, niin se saa, sana sanalta lauseeni takaisin ottamaan
Ja se saa voimallaan vahvimman mielenkin taipumaan
Ja sen taas nostan jalustalle arvoonsa arvaamattomaan
Se antaa väristyksiä kauttaaltaan
Niin, niin se saa, sana sanalta lauseeni takaisin ottamaan
Ja se saa voimallaan vahvimman mielenkin taipumaan
Ja sen taas nostan jalustalle arvoonsa arvaamattomaan
Se antaa väristyksiä kauttaaltaan
ja toivon kunpa vaan palaisi tuo henkäys elon huulillesi
Kumarrun sinun puoleesi, haistelen tuoksua ihollasi
Voisinpa olla luonasi
Niin, niin se saa, sana sanalta lauseeni takaisin ottamaan
Ja se saa voimallaan vahvimman mielenkin taipumaan
Ja sen taas nostan jalustalle arvoonsa arvaamattomaan
Se antaa väristyksiä kauttaaltaan
Kasailen kiviä rinnallesi ja etsin risuja ristiksi
Mitä vuoksesi en tekisi
Suutelen hellästi otsallesi, rukoilen onnea matkallesi
Sain kyvyn itkeä takaisin
Niin, niin se saa, sana sanalta lauseeni takaisin ottamaan
Ja se saa voimallaan vahvimman mielenkin taipumaan
Ja sen taas nostan jalustalle arvoonsa arvaamattomaan
Se antaa väristyksiä kauttaaltaan
Niin, niin se saa, sana sanalta lauseeni takaisin ottamaan
Ja se saa voimallaan vahvimman mielenkin taipumaan
Ja sen taas nostan jalustalle arvoonsa arvaamattomaan
Se antaa väristyksiä kauttaaltaan