Rakastavaiset

Kun yön kylmyys vaatteen

läpi tunkee lihakseen

hän taakseen vilkaisten

nostaa pullon huulilleen



Kai häntä kylmyydessä

yksinäisyys kuristaa

käheästi naurahtaen

sanat ulos puristaa



Mä katson pullon pintaa,

mä katson itseäin

niinkuin lapsi kaipaa rintaa

mä kaipaan itseäni



Hän pullo povessaan

sisään astuu kahvilaan

ei kahvikupin hintaa

pysty maksamaan

Häiriöksi semmoiset on

jotka käsin suojaa pulloaan

kun asfalttia kyntää otsallaan



Suru raastaa rintaa

taas yksin loiset on

kylmää asfaltinkin pintaa

kovempia toiset on



Kun sua joskus kaipaan yössä,

tuntui silloin kuin työssäkin

voisin käydä vuokses

kamoon beibi, kaipaan luokses

Ja tyhjänäkin, kuivin suin

sut turvaan, takin helmaan tungin

vaikkakin suudelluin

tyttö olet tämän kaupungin



Hän makaamaan käy lehdon reunaan

rakkaansa on seuranaan

vielä suukon saa,

ja uneen vaipuu

mieleensä tulvahtaa

täytetty kaipuu



Kuin roomalaiset alla kuun

seuranaan tähdet, juurilla puun

pakkanen korjaa yöllä jo pois

vain rakastavaiset näin kuolla vois