Kitara, taivas ja tähdet

Eppu Normaali · Repullinen hittejä [1996]

Suru soittaa mielen mustin koskettimin

vahingossa vaikka valkoista koskettikin

Markalla ostan maailman, levyautomaatista kitaran

Kuulen äänen, kuulen äänen sen sen sen

enää sure en



Kun kitara soi, ei itkeä saa

kun kitara soi, ei itkeä saa



Tuhat keikkaa jo mieltäni piristin

takahuoneessa kieltäni kiristin

Yhä kireämmin soivat kuudestaan,

kielet kitarani yhä uudestaan

Soitin yhden poikki, pian toisenkin

silti jatkaa sain, ihmiset nauroivat ne vain



Sähköt sain sähkökitaraan

sähköt vain, en muuta tarvitsekaan

Soitan loppuun asti kappaleen

ylleni taivaat teen tähtineen



Kun kitara soi, ei itkeä saa

kun kitara soi, ei itkeä saa



Siis älä itke pieni tyttö baarin nurkassa tuo

sointi kitaran sinulle lohtunsa suo

Se täyttää välin korvien, siellä soittaa Juha Torvinen

soittaa näppäilemällä osin

automaatista käsin tosin



Kun kitara soi, ei itkeä saa

kun kitara soi, ei itkeä saa



Sähköt sain sähkökitaraan

sähköt vain, en muuta tarvitsekaan

Soitan loppuun asti kappaleen

ylleni taivaat teen tähtineen

Kitara, taivas ja tähdet

Eppu Normaali's "Kitara, taivas ja tähdet" stands as a quintessential example of Finnish pop-rock from the mid-1990s. Recorded for the compilation album "Repullinen hittejä [1996]," the track showcases Normaali's signature blend of melodic sensibility and lyrical depth. The song reflects the era's characteristic focus on personal reflection and everyday life, delivered with the warmth and authenticity that defined his career. As a staple of his discography, the recording captures the essence of his work during a period where he continued to explore themes of connection and introspection within the Finnish pop landscape.