Ammu, hautaa ja vaikene
Mokoma · Luihin Ja Ytimiin [2008]
Kasvot noen peitossa
Mieli yhtä mustana
Veitsen terä ruosteessa
Taito veitsen parina
En ole oppinut puhumaan
En tekojani tuntemaan
En yhdy puheensorinaan
En menneisyyttä ruotimaan
Piirteet peilipinnoista
Heijastuvat väärinä
Äänet kaikuna vastaavat
Eivät kuulosta tutulta
En ole miettinyt pitempään
En ole kaivanut syvempään
En tiedä mitä menin tekemään
En tiedä välitänkökään
Skjut, gräv och tig
Ammu, hautaa ja vaikene
Kädet käyvät itsestään
Huulet yhtyvät vapinaan
Pieni pala kerrallaan
Mieli minut murentaa
En ole toivonut kunniaa
En ole vaatinut mammonaa
Tahdon taakkani pudottaa
Pyydän yhtä ainoaa
Mieli yhtä mustana
Veitsen terä ruosteessa
Taito veitsen parina
En ole oppinut puhumaan
En tekojani tuntemaan
En yhdy puheensorinaan
En menneisyyttä ruotimaan
Piirteet peilipinnoista
Heijastuvat väärinä
Äänet kaikuna vastaavat
Eivät kuulosta tutulta
En ole miettinyt pitempään
En ole kaivanut syvempään
En tiedä mitä menin tekemään
En tiedä välitänkökään
Skjut, gräv och tig
Ammu, hautaa ja vaikene
Kädet käyvät itsestään
Huulet yhtyvät vapinaan
Pieni pala kerrallaan
Mieli minut murentaa
En ole toivonut kunniaa
En ole vaatinut mammonaa
Tahdon taakkani pudottaa
Pyydän yhtä ainoaa
Ammu, hautaa ja vaikene
Mokoma's 'Ammu, hautaa ja vaikene' stands as a defining track within the Finnish death metal scene, released on the album 'Luihin Ja Ytimiin [2008]'. The song exemplifies the band's signature blend of brutal aggression and atmospheric depth, characteristic of their work in the early 2010s. With its relentless drumming and distorted guitars, the recording captures the raw intensity typical of the genre while maintaining the melodic sensibilities that have made Mokoma a respected force in the underground metal community. The track serves as a testament to the band's ability to craft immersive soundscapes that challenge both technical proficiency and emotional resonance.