Kasvan
Mokoma · Valu [1999]
Kierrän itseni tippa tipalta, kuivaksi omatunnosta.
Korkkiruuvina tarkkailen maailmaa.
Teen havaintoja Telluksen tavoista.
Kirkkaan valon lailla, jokapaikkaan avoimeen tunkeudun.
[En tunne sääliä!]
Kasvan korkeutta kuusi!
Ja leveyttä viisi!
Varjollani peitän teidät alleni!
Olen pienin suurista, mutta mahdu enää en
vanhaan maailmaani takaisin; olen jättiläinen!
Silti vielä Kasvan!
Kasvan!
Kasvan!
Kasvan!
Rakennan ympärilleni arktisen ilmaston!
Kylmyydellään tuskin hyttystä houkuttaa!
Ja joka kerta, kun kadulla tuulee,
levitän käteni käteni ilmaan;
luulen osaavani myrskyllä ratsastaa
[Tunnetko sääliä?]
Kasvan korkeutta kuusi!
Ja leveyttä viisi!
Varjollani peitän teidät alleni!
Olen pienin suurista, mutta mahdu enää en
vanhaan maailmaani takaisin; olen jättiläinen!
Silti vielä Kasvan!
Kasvan!
Kasvan!
Kasvan!
Korkkiruuvina tarkkailen maailmaa.
Teen havaintoja Telluksen tavoista.
Kirkkaan valon lailla, jokapaikkaan avoimeen tunkeudun.
[En tunne sääliä!]
Kasvan korkeutta kuusi!
Ja leveyttä viisi!
Varjollani peitän teidät alleni!
Olen pienin suurista, mutta mahdu enää en
vanhaan maailmaani takaisin; olen jättiläinen!
Silti vielä Kasvan!
Kasvan!
Kasvan!
Kasvan!
Rakennan ympärilleni arktisen ilmaston!
Kylmyydellään tuskin hyttystä houkuttaa!
Ja joka kerta, kun kadulla tuulee,
levitän käteni käteni ilmaan;
luulen osaavani myrskyllä ratsastaa
[Tunnetko sääliä?]
Kasvan korkeutta kuusi!
Ja leveyttä viisi!
Varjollani peitän teidät alleni!
Olen pienin suurista, mutta mahdu enää en
vanhaan maailmaani takaisin; olen jättiläinen!
Silti vielä Kasvan!
Kasvan!
Kasvan!
Kasvan!
Kasvan
Mokoma's "Kasvan" stands as a defining track from the Finnish rock band's 1999 album "Valu." Released during a pivotal era for the group, the song exemplifies the raw energy and melodic sensibilities that characterized their late 90s output. As part of a discography that includes notable works like "Vade Retro, Satana," the recording captures the band's ability to blend traditional rock structures with emotive songwriting. The track remains a significant piece in the catalog of Finnish rock music, reflecting the artistic direction Mokoma pursued in the final years of the 20th century before their eventual dissolution.