Lupaus
Mokoma · Kurimus [2003]
Lepään tässä selälläni, sillä en kai juuri muuta voi
Pieni reikä rinnassani antaa hengen siitä tulla pois
Lupaukseen luotan,
kyllä haavat paranee,
vielä haavat paranee
Sanaasi luotan,
kyllä haavat paranee,
vielä haavat paranee
Sataa lunta kasvoilleni, kielelleni poimin hiutaleen
Raajojani hiljaa siirrän, tähän lumeen enkelin näin teen
Lupaukseen luotan,
kyllä haavat paranee,
vielä haavat paranee
Sanaasi luotan,
kyllä haavat paranee,
vielä haavat paranee
Luminen maa vereni saa, en tahdo tähän jäädä
Jähmettää maa, siksi en saa aloilleni jäädä
Lupaukseen luotan,
kyllä haavat paranee,
vielä haavat paranee
Sanaasi luotan,
kyllä haavat paranee,
vielä haavat paranee
Luminen maa vereni saa, tuskin tätä siedän
Jäätynyt maa vereni saa, monta litraa siedän
Viisi!
Neljä!
Kolme!
Kaksi!
Yksi!
Nolla!
Pieni reikä rinnassani antaa hengen siitä tulla pois
Lupaukseen luotan,
kyllä haavat paranee,
vielä haavat paranee
Sanaasi luotan,
kyllä haavat paranee,
vielä haavat paranee
Sataa lunta kasvoilleni, kielelleni poimin hiutaleen
Raajojani hiljaa siirrän, tähän lumeen enkelin näin teen
Lupaukseen luotan,
kyllä haavat paranee,
vielä haavat paranee
Sanaasi luotan,
kyllä haavat paranee,
vielä haavat paranee
Luminen maa vereni saa, en tahdo tähän jäädä
Jähmettää maa, siksi en saa aloilleni jäädä
Lupaukseen luotan,
kyllä haavat paranee,
vielä haavat paranee
Sanaasi luotan,
kyllä haavat paranee,
vielä haavat paranee
Luminen maa vereni saa, tuskin tätä siedän
Jäätynyt maa vereni saa, monta litraa siedän
Viisi!
Neljä!
Kolme!
Kaksi!
Yksi!
Nolla!
Lupaus
Lupaus stands as a defining track from Mokoma's 2003 album Kurimus, capturing the band at the height of their early commercial success. The song exemplifies the group's signature blend of heavy metal and hard rock, characterized by driving rhythms and powerful vocals that resonated deeply with Finnish audiences. As part of a discography that includes later works like Vade Retro, Satana, this recording highlights the band's ability to craft anthemic rock songs with emotional weight. The track remains a staple in their live performances, showcasing the dynamic energy and melodic sensibility that established Mokoma as a leading force in the Nordic metal scene during the early twenty-first century.