Nujerra ihminen
Mokoma · Luihin Ja Ytimiin [2008]
Hengitän raskaasti, keho kavahtaa
Olen enemmän kuin alasti
En pelkää jumalaa
Lasken alas hyveeni
Riisun päältäni moraalin
En tiedä onko näin parempi
Aion kokea sen kuitenkin
Olan kantanut päälläni jotain painavaa
Tahdon tuntea luontoni
Ihmisyyteni nujertaa
Niin olen minä niinkuin sinäkin
Niin olen sitä mitä sinäkin
Olen joki, joka padotaan
Olen metsä, joka poltetaan
Peto, joka vangitaan, rautahäkkiin suljetaan
Olen tila, joka aidataan
Liekki, joka sammutetaan
Tahdon sisimpäni vapauttaa
Ihmisyyteni nujertaa
Eläin inhimillinen
Ihminen eläimellinen
Ihmisyys vähemmän kuin ihminen
Eläimellisyys selitä eläintä ei
Tahdon tilat nuo tunnistaa
Rajapintoja koskettaa
En iskeä vain kipinää vaan roimuun hulmahtaa
Olen selkä vääränä kantanut painavaa
Aion jättää sen taakseni
Eläimeni tunnustaa
Olen joki
Olen pato
Olen metsä
Olen palo
Olen tila
Olen aita
Olen peto
Olen rauta
Olen joki
Olen pato
Olen metsä
Olen palo
Tahdon sisimpäni vapauttaa
Ihmisen nujertaa
Olen enemmän kuin alasti
En pelkää jumalaa
Lasken alas hyveeni
Riisun päältäni moraalin
En tiedä onko näin parempi
Aion kokea sen kuitenkin
Olan kantanut päälläni jotain painavaa
Tahdon tuntea luontoni
Ihmisyyteni nujertaa
Niin olen minä niinkuin sinäkin
Niin olen sitä mitä sinäkin
Olen joki, joka padotaan
Olen metsä, joka poltetaan
Peto, joka vangitaan, rautahäkkiin suljetaan
Olen tila, joka aidataan
Liekki, joka sammutetaan
Tahdon sisimpäni vapauttaa
Ihmisyyteni nujertaa
Eläin inhimillinen
Ihminen eläimellinen
Ihmisyys vähemmän kuin ihminen
Eläimellisyys selitä eläintä ei
Tahdon tilat nuo tunnistaa
Rajapintoja koskettaa
En iskeä vain kipinää vaan roimuun hulmahtaa
Olen selkä vääränä kantanut painavaa
Aion jättää sen taakseni
Eläimeni tunnustaa
Olen joki
Olen pato
Olen metsä
Olen palo
Olen tila
Olen aita
Olen peto
Olen rauta
Olen joki
Olen pato
Olen metsä
Olen palo
Tahdon sisimpäni vapauttaa
Ihmisen nujertaa
Nujerra ihminen
Mokoma's 'Nujerra ihminen' stands as a defining track within the Finnish darkwave and gothic rock landscape, released on the 2008 album 'Luihin Ja Ytimiin'. The song exemplifies the artist's signature blend of melancholic atmosphere and driving rhythm, characteristic of the genre's evolution in the late 2000s. With its haunting vocal delivery and brooding instrumentation, the recording captures the emotional intensity often found in Mokoma's discography, resonating with fans of the genre's darker, more introspective side. The track serves as a testament to the band's ability to craft immersive sonic experiences that blend traditional rock structures with atmospheric depth.